Goodbyes and ghost hostels

Luwerosta lahto oli toden totta surullinen. Jotenkin olin ajatellut tokan kerran olevan helpompi, mutta aika samoihin meni, ellei viela surullisempana. Ehka kuitenkin taas lisaantynyt kiintymys vaikuttaa asiaan. Umaru oli aamusta alkaen itkenyt koulussa, muut lapset juoksivat vastaan kun saavuimme koululle huolestuneina; ''Umaru is crying, Umaru is crying!'' Jotenkinpoika piti itsensa kasassa aamupaivan, tuijotti ilmeettomana tyhjyyteen silmat kostuneina. Kun vein aamupuuroni Umarulle ja kysyin miten voi, alkoi aivan kauhea sydanta sarkeva itku. Vein pojan rehtorin huoneeseen ja noin tunnin yritin lohdutella ja vakuuttaa etta palaisin takaisin mahdollisimman pian ja kun palaan tehdaan jotain kivaa yhdessa, ja jutellaan puhelimessa silti ja lahetellaan kirjeita. Tuntuu ihan kamalalta kun nyyhkytyksesta ei tullut loppua lainkaan, ja Umarun paidan helma oli kosteana silmien pyyhkimisesta. Itku tuli itse kultakin kun Umaru katsoi surullisena silmiin ja kuiskasi: ''Madam Paula I love you.''

Loppu juhla oli kuitenkin hieno ja lapset oli tehneet mahtavia esityksia ja rummut soi!
Puheita pidettiin, ja itsekin olin rauhallinen ja sain muodostettua jokseenkin jarkevia hyvasteja niin lapsille kuin opettajillekin. Kesken viimeisen laulun yksi lead singereista, joka on Umarun sisko Sheila, alkoi itkea kesken oman osuutensa. Piti taas pinnistella etta pysyi rauhallisena.
Umarua ei nakynyt juhlassa, ja Rajab kertoi ettei han pystynyt katsomaan juhlien hyvasteja. Umaru saattoi juhlan jalkeen meidat koulun rajalle, josta lahdimme kavelemaan kotia kohti. Pienen hymyn sain suostuteltua, ja lahteminen tuntui ihan pikkusen helpommalta.

Pahin on siis takana, ja Liisan kanssa suuntasimme kohti Kampalaa. Paiva vei kaikki mehut eika alkuperainen suunnitelma suoraan jinjaan menemisesta houkuttanut. Pistettiin elama risaiseksi ja otettiin aika keskustasta oma huone toivossa etta saisi olla ihan rauhassa ja levata reissun jalkeen. Liisa oli parvekkeella ja makoilin silmat kiinni sangylla ajatellen paivaa taaksepain. Huoneessa oli ihan hiljaista. Avasin silmani ja edessani oli mies jolla oli Liisan rinkka kadessa! ''Can i take this upstairs?'' Hotelli oli taynna ilmeisesti jonkun tyyppisen ninja koulutuksen saaneita hotellivirkailijoita, jotka aina kun selkansa kaansi ilmestyi kuin tyhjasta huoneeseen hoitamaan milloin mitakin asiaa. Onneksi taalla ei oiken mikaan tunnu kauheesti yllattavan, eika vaaratilanteita tullut, jai kuitenkin New Gloria hostellista tosi oudot vibat. Lariamin vaikutusta tai ei, mutta voimme liisan kanssa molemmat vannoa, etta ovea koputeltiin, eika kaytavalla nakynyt ketaan..

Eilinen paiva oli ihan huippu ja saatiin otettua aurinkoa ja kaytya uimassa. Niilissa voi uida ilmaiseksi, kuten olemme myos tehneet, mutta paikka on hieman epamaarainen, vaikkakin uidessa on kiva katsella hieman ihmisen nakoisia valkoisia villiapinoita. Eilen pistettiin ihan rahaa tiskiin (10 000sh!) ja pulahdimme uima-altaaseen Niili nakoalalla! Viini oli viilennetty jaapaloin ja aurinko hyvaili siihen malliin etten keksinyt oikeastaan yhtaan vedenpitavaa syyta palata Suomeen. Taman datailun jalkeen vedetaan uusintaa, jonka jalkeen otetaan ilmainen shuffle Kampalaan. Edessa olisi kaksi city paivaa, myos aika paljon asioiden hoitoa, jonka jalkeen yksi yo Sse Se islandeilla josta entebbeen, joka siis lentokentta kaupunki.
Aika on mennyt niin vikkelaan mutta silti tuntuu etta olisi ollut taalla jo pitkaan.
Jos joku tuhkapilvi tulisi pariksi kuukaudeksi ei haittaisi paitsi budjettia. Kohta koittaa tyot,
mutta nyt ensin otetaan kaikki irti vikoista paivista.

ps. Rajabin vauva ei ole vielakaan syntynyt! yliaijalla mennaan!

Hyvastit Luwerolle osa 2

Viime vuoden ehdottomasti kamalin ja surullisin paiva oli lahto Luwerosta
vuosi sitten. Se paiva on uudelleen, huomenna. Aika Luwerossa on aivan mahtavaa,
aika menee niin nopeasti etta huimaa! Ollaan hoideltu yhdistyksen asioita ja villitty lapsia
niin etta paivan paatteeksi iho on taynna pienia kaden jalkia ja jalat likaiset kuin mitka!

Umarun kanssa ollaan myos hommattu saastotili, ja kayty kotivisiiteilla. Pankkitilia ei voi avata ellei ole syntymatodistusta, joten sellainen kaytiin hankkimassa. Ongelma oli se, ettei Umarun aiti tiennyt yhtaan milloin poika oli syntynyt, joten paiva piti keksia paasta. 26.1.2002 paatettiin Umarun syntymapaivaksi, joten Umarusta tuli 8 vuotias, vaikka viime vuonna sanoi olevasa 6 vuotta. Mutta taalla tuollaisilla turhuuksille ei ole tilaa kuten bdayt. On kuitenkin hyva etta poika on nyt virallisesti olemassa! Umarun aidin kanssa kaytiin pitkat jutustelut taas, ja han kertoi etta Umaru kutsuu mua Mamaksi kaikille, ja on kertonut etta haluaa joskus tulla kaymaan suomessa aitinsa luona. Lammittaa sydanta... ja samalla kuitenkin kaikki mita on taas tapahtunut taalla ja koettu yhdessa tekee lahdosta tuskallisen vaikeaa. Kuitenkin, turha kai tunteita on tukahduttaakkaan, kun tulee voimakkaita fiiliksia tietaa etta on elossa, ja samalla sen etta varmasti palaa takaisin .

Naapurin nainen joutui antamaan lapsensa pois koyhyyden vuoksi. "Madam Paula, I'm going to give you my baby''. On vaikea selittaa ettei Suomeen vain voi ottaa vauvaa itselleen mukaan.

Mentiin eilen vanhoja naapureita moikkaamaan, ja aiti tuli iloisesti kuten yleensakin moikkaamaan ovelle. Juteltiin aikamme, ja lopuksi han tokaisi : ''Sorry I have to go now, I have a dead person inside the house at the moment.'' Mentiin vahan hamillemme hetkeksi, mutta nain taalla suhtaudutaan kuolemaan, silla se on niin arkista. Ruumiita kuljetellaan esimerkiksi polkupyorilla, joka tuntuu ajatuksena aika oudolta.

Ainiin Kampalassa oli viime viikolla mellakka kun oli Heroes Day, jossa palkittiin sota ''sankareita'' Museveinin puolelta... melko rajahdysaltista yha siis nuo aiheet. Onneksi oltiin villagessa joten ei jaaty jalkoihin. Ja me nahtiin ihan yllattaen se videoklippi , muuten ei taalla uutisista tieda oikein mitaan. Edes red peppereita ei ole ollut nyt myynnissa! oh nooou!

Kampalassa kaytiin pikkusen bailaamassa ennen kuin tultiin Luweroon ja meno oli taas niin surrealistista etta huh! Hauskaa siis oli kuitenkin! Nyt ollaan iltaisin kayty Rajabun kanssa katsomassa fudista, joka on taalla niin iso juttu etta! FIFA this and FIFA that! Fudislaulu soi joka valissa, joka on muuten aika kesa hitti! Tanaan meidat on kutsuttu kylaan yhdelle aika oudolle ja rajulle naiselle syomaan, josta loytyy ehkapa tekstia vuosi takaperin :)
Eilen nahtiin se Biva ''hotellissa'' ja se oli aivan kuin ennen! Mielenkiinnolla iltaa odotellen! kuulemman kania, possua ja kanaa poydassa, katsotaan mita se on loihtinut vai nakyyko koko tyyppia...! Se on vahan viinaan meneva joten saattaa olla ettei se muista koko juttua >)

Ainiin liisan kanssa saatiin tarjous jaada miljonaarin vaimoiksi Ugandaan, eika tarvitsisi ikina huolehtia mistaan. Kieltaydyttiin kohteliaasti, joten kotiinpaluu paiva on yha 25.6. (pidempaankin viihtyisi myhyyy.!..) .

Nyt viimeisia henkayksia Luwerossa, ja huomenna kyynelia ja hyvasteja.
Sen aistii jo.

Batman in wobulenzi

Hurjaa! Ollaan takaisin Jinjassa enka vaihtaisi mihinkaan! Niili on yhta henkea salpaavan kaunis kuin aikaisemmin, ihmiset on loma tuulella ja niin myos Suomi tiimimme. Henna Riikka on taas messissa ja yhdessa ollaan nautiskeltu elamasta paratiisissa, maistuu mangolta ja passionilta!
Eilen oltiin juhlimassa, ensin Jinjan kasinolla jossa voitokkaana gamblasin hetken, mutta meno oli sen verran pimeeta etta ajatetiin etta parempi lahtea lipettiin. Sombrerosin ovella tavattiin Jinjan pormestari ja paastiin sen kimpassa ilmaiseksi sisaan ja kaytiin heiluttelemassa peppua tanssilattialla! Outoa mutta niin mahtavaa, taalla ei ikina tieda mita tapahtuu seuraavaksi!

Talon vartioinnit Wobulenzissa meni paaosin letkeesti mutta onnistuin kompuroimaan taas siihen malliin et arpia voi ihailla sitten myos lapsenlapset. Olin menossa just casually polttamaan roskia pihalle kun tasapaino petti isojen kivien liikkuessa jalkojen alla. No oon tottunut itseni paikkailija joten jenkkiarmeijan ensiapupakki paasi taas kayttoon! Kuten myos viime vuonna, (jinjassa) tanssionnettomuudessa telomani jalkani kanssa saan kovasti huomiota haavoilla. Eilen kavin laittamassa kadulla kynsilakka fashionit jalkoihin, jonka aikana tuli ehka 10 ihmista ihmettelemaan ja koskettelemaan haavaa. Kovin hygienista, mutta ei siina kehdannut tai oikestaan pystynytkaan peraantymaan. Yksi mummo painoi ihan voimalla haavaan kun se ei tajunnut mita iholle oli tapahtunut.

Wobulenzissa oli myos yksi action kohtaus, kun illalla menin keittioon laittamaan puhelinta lataukseen. Liisa raportioi jalkikateen, etta kuuli kauhean kiljaduksen ja juoksin sekavana olohuoneeseen. Haukan kokoinen lepakko lensi suoraan mun hiuksiin hyiiii! Lepakko oli myos melko hataantyneen oloinen ja lansi vauhdilla pain ikkunaa ja takaisin varastoon piiloon. Me mentiin liisan kanssa vessaan piiloon, jossa ei kyllakaan ole ovea, mutta jollain tapaa ratkaisu tuntui hyvalta kun adrenaliini virtasi saikahdyksesta. Siita alkoi lepakon suostutelu ulos, johon meni tuhottomasti aikaa, koska availimme ovia viltti paalla ettei nahkaliitaja hyokkaisi enaa paalle. Mutta hauskaa oli, eika televisiolle ole tarvetta kun vauhti tilanteita tulee taalla muutenkin.

Ensi viikolla on viimeinen viikko Luwerossa. Perjantaina oli vanheimpain ilta, jossa pidin puheen vahemmille, kaikki meni tosi hyvin, ja saatiin avokadoja ja munia kiitokseksi ja suomeen vietavaksi. Nautimme lahjamme kylla paikanpaalla, mutta sponsoreille isot terveiset taalta!
Kiitollisia vanhempia oli keraantynyt huoneellinen ja saatiin jopa keskustelua saastamisesta ja muusta mukavasta.

Nyt rentoutumaan ja parantelemaan kankkusta, aseina auringonotto, hedelmajuoma ja mahdollisesti tyttojen kanssa hierojalle tai kasvohoitoon! Huomenna sitten takaisin villageen ja arkeen ja tomuun. Ihanaa, silla alkaa jo olla lapsia ikava!

This is Africa?

Taas kun on lomailtu ja ihmetelty ja nautiskeltu, on paassyt unohtumaan karumpi puoli Afrikasta, tai ainakin tarkemmin Ugandasta. Ja talla en tarkoita pelkastaan koyhyytta, vaikka naissa asioissa asialla on tietysti keskeinen rooli. UPAn sisalla, ainakin nain on paateltava, on joku kayttanyt koulun johtajan nimea vaarin suuren rahasumman anastamiseksi yhdelta koulun pitkaaikaiselta tukijalta. Asia on jarkyttava, silla asianhaarat viittaavat vahvasti siihen etta tekija olisi joku kampalan toimistolta, joka toisin sanoen on laheinen johtajan kanssa. Tuttavani taalla, asiasta yhta lailla surullinen ja jarkyttynyt, silla tuntee myos lapset joiden elamaa tama huijaus tulee koskettamaan, tokaisi hiljaisena "this is Africa". " Saatat olla ystava vuosia jonkun kanssa, ja jotain tallaista saattaa tapahtua. Kun on rahasta kyse, ei ikina voi oikeasti tietaa keneen luottaa." Ja mika suututtaa myos on se, etta taman huijauksen takana ei ole nalkiintynyt ja oikeasti koyha ihminen, vaan joku joka on jo hyvassa asemassa tassa maassa. Ja ahneus ei katso paikkaa, aikaa eika rotua tai etnisyytta tietenkaan, ihmisen teot on valilla vain todella vaikea ymmartaa. Oli miten oli, joukko lapsia joutuu pahimmillaan lopettamaan koulu-uransa tahan. Katsotaan jos saisin muutaman sponsorin suomalaisista, silla tilanne on paha ja surullinen, vaikka ei millaan lailla liity meidan yhdistyksen toimintaan. Tarkkana pitaa olla, ja tama oli siita hyva muistutus. Siita mita taas yksi hyvatekevaisyyshuijaus tekee sen lisaksi etta on tuhonnut yhden pitkaaikaisen ystavyyden ja lopettanut 20 lapselta koulumaksut, on se ettei ihmisilla ole halua lahtea auttamaan niin herkasti. Ja ketka karsii?

Pelkastaan ei taaskaan synkistella, vaikka itkulla ja kiukulla on tietysti tehtavansa, on suunnattava energia hyviin asioihin! Kuukauden lomareissulla ei kannata kuitenkaan ottaa missiokseen kitkea korruptiota Afrikasta jos haluaa tulla edes jotenkin jarjissaan takaisin Suomeen.

Meidan piti menna maanantaina talonvartijoiksi, mutta mennaankin vasta huomenna! Ihanaa, silla talo on toooosi hieno paikallisittain! Ilmoitettiin koululle ettei tulla paivaan kaymaan, ja aijoimme keskittya sisaiseen harmoniaan ja auringonottoon Wobulenzissa! Suunnitelmani on nukkua ainakin kahdet paivaunet, ja hillua ugismekossa aamusta iltaan ja lukea koko paiva kirjoja nurmikolla. Ilma tuskin on ongelma, silla on ollut KUUUUMA. Paitsi ilmeisesti kummipoika Umarulla, jolla on ollut viime paivat lammin tuulitakki paalla koko koulupaivat! pikku kovis. <3

ps. ei vielakaan kunnon rusketusta! Tosiaan, asiat eivat ole muuttuneet miksikaan vuodessa.

hugs from Madame Paula!

electric kampala!

Tsauuu! Voi vitsi syomingit poikien kanssa meni tosi hyvin (viitaten siis edelliseen kirjoitukseeni)! Umaru ja Adinan oli niin smartin nakoisia pikku herroja etta! kaytiin syomassa Luweron mun suurimmassa suosikissa eli Sunrise restaurantissa jossa tarjoillaan local foodseja (muuta ei kylalta saakaan :) Pojat soi ihan kamalan maaran ruokaa, pelkasin etta ne kuolee siihen paikkaan ruoka ahkyyn! kuulemman niista ei kumpikaan ollut koskaan syonyt ulkona joten tilanne oli aika special, ja samalla jannittava mulle ja liisalle. kun ruat oli syoty vihdoin, oli umaru niin kyllaisen nakoinen etta sen silmat alkoi menna kiinni ja se hieroi niita unisen nakoisena, taisi paivaunet maistua sen jalkeen!

Nyt ollaan nahty myos Henna-Riikkaa johon tutustuttiin Mian kanssa viime vuonna! Ja mika olisi ollut sen parempi kohtaamispaikka kuin Tuhende, meijan suosikki dormi Kampalassa! aivan upeata! Tuhende oli meille viime vuonna ihan ykkosmesta ja safka taivaallista, varsinkin luwero viikon jalkeen! Suihkuissa on vaan sellainen ongelma, etta ne johtaa sahkoa! hui! aluksi oltiin what ollaankme saatu auringonpistos vai mita kun sahkovirta tutisuttaa urakalla katta kun hanoihin tai suihkuun koskee. Ja erikoista kylla, myos palasaippua joka on lavuaarilla johtaa sahkoa ja antaa kunnon savarit jos siihen koskee. mutta napparat tytot selviytyvat kylla, eika peseytyminen ole sen takia jaanyt vahemmalle.

Ja aika villi juttu on se, etta master rajab, koulun reksi on saamassa toisen lapsen sina aikana kun me ollaan taalla! Sanoin sille etta soita heti kun synnytys alkaa, me halutaan tulla auttamaan! Master lupasi ilmoittaa, ja kertoi etta aikoo antaa lapselleen nimeksi Paula, jos siunaantuu tytto. Menin ihan hamilleni ja jumiin etten tiennyt mita sanoa! mutta olisko se vain ollut vitsi ehka? vain yksi tapa tietaa, eli kaikki siella kotipuolessa, peukut pystyyn terveen lapsen puolesta, ja salainen toive etta se olisi pikkuinen musta neiti....!

Kaytiin perjantaina kampalassa uudella klubilla nimelta ooh oisikos ollut cayanne? se oli fabulous! ja tuli ihan miljoonan dollarin olo kun siella pihalla oli jopa uima-allas valaistuna ! huh nice! Polteltiin siina shishaa (siis makutupakkaa, ei mitaan jazztupakkaa) ja nautittiin kylmista juomista hennariikan ja sen paikallisten frendejen kanssa. That's life!

Eilen mulla nousi kuume 38.3meen mutta se tuli nopeasti alaskin, kuten taalla on tapana. Vatsat on ollut pikkusen sekaisin, mutta ei anneta sen meininkia estaa. eilen pidettiin slow night at home vaikka oli lauantai, luettiin kirjoja ja paranneltiin oloja. Tanaan olikin jo hyva olo ja vesisuola sekoitus alkaa tepsia. :)

Pitaa kertoa pieni stoori meijan edellisen naapurinpojan "veljen" Johnin kohtalosta.
viime vuonna jo Basiitan perhe karsi rahavaikeuksista (joka sinansa ei mikaan harvinaisuus tietty taalla). John oli otettu pois koulusta ns ylaasteelta koska perheella ei enaa ollut varaa maksaa koulumaksuja. John oli ollut sitten kotona ja isa oli yritanyt saada poikaa gardeneihin kuokkimaan ja kotiaskareita tekemaan, jotta ruoka saataisiin poytaan. John karkasi kotoa, eika kenellakaan ole tietoa missa han on, sukulaiset ja tuttavat on soitettu lapi eika kenellakaan ole tietoa hanen olinpaikastaan. Arvelivat etta lahti Kampalan kaduille, ajatus joka on ihan kamala. Kodittomana kampalassa ei ole helppoa, eika toita ole saatavilla. Toivotaan etta olisi kunnossa. valilla nakee valahdyksen hahmosta , mutta ei ole tahan mennessa ollut oikea poika. pidetaan silmat auki.

Kiitos kommenteista hey!
Ja tosiaan Rajabin vinkki waridista super puhelinliittymana ei oikein osunut meijan tarpeisiin, silla tekstarit ei tule perille eika pysty lahettamaan ugandan ulkopuolelle. Joten, jos on joku tiukka juoru tai ehka vaan pikkunen iksu niin soittakaa ihmeessa. :)

+256700348920 ja globetel googleen niin saa edullisempaa hopottelya!!

Let's keep in touch! <3 ja huomenna wobulenziin kodin vartioiksi, jannaa!

Paluu vuosi myohemmin Luweroon

Moikka! Kelasin laittaa lyhyen kuukauden pituisen reissuni aikana muutaman paivityksen tanne vanhaan blogiin, joka viime vuonna toimi mun ja Mian linkkina ulkomaailmaan ja samalla terapeuttisena keinona purkaa fiiliksia muillekin kuin toisillemme. Nyt reissukaverina on Liisa, joka seikkaillee ensi kerran mustassa Afrikassa! Ah autuutta, ja tata on odotettu! Ihan viimeisiin metreihin asti jannitin lentavatko koneet ja paasenko lahtemaan milloin minkakin syyn takia, en yleisesti pida itseani kauheana stressaajana mutta matka oli tarkea, kovasti odotettu ja toivottu... ja perille paastiin! Nyt takana nelja paivaa paahtavaa aurinkoa, vaikka laskeutuessamme Entebbeen oli hurja myrsky, kova jopa Ugandan mittakaavalla! Huokaisimme helpotuksesta perille paastyamme, niin siita etta paasemme karkuun hektista elamaa suomessa, kuin sita ettei kone laskeutunut nokka edella asfvalttiin. Ai joo, kaytiin jopa tulomatkalla Frankfurtissa syomassa ja olusilla kaupungilla, nice.

Kaikki on niin tuttua, etta ihmettelen olenko Suomessa olletkaan valissa. Siisteyden taso romahti saman tien ja aikamentaliteetti loytyi hyvin nopeasti! En tieda onko maa muuttunut, rakennuksia on tullut lisaa Nansanaan ja Kampalassa taas tervehtii samat kyltit kuin aikaisemmin. Ihmiset on yha ihania, ja ollut koskettavaa kuinka avosylin vanhat ystavat ja tutut ovat otaneet vastaan. Itku paasi kun lapsilauma kiljuen hysteerisesti juoksi vastaan Basajjansolon koululla, paluu Luweroon oli matkan paasyy ja ehdottomasti pahin kaipauksen aiheuttaja. Etsin pienista hurraavista lapsista erityisesti tuttua pikku boyta eli tietenkin Umaruani! Umaru loytyi luokasta, ujosti katsoen silmiin ja hymyillen.. Master Rajab tokaisi, etta Afrikkailainen rakkaus piilotettua.

Koululla meininki on samaa kuin aikaisemminkin, mutta kehitysta on tapahtunut roimasti! Uusia rakennuksia on tullut kaksi kappaletta, vaikkakin toinen niista viela keskenerainen. Kirjanpito on selkeampaa ja tuntuu etta on kuljettu pitka matka viime kerrasta. Ongelmia on, ja varmasti aina tulee olemaan, mutta on lammittavaa huomata, kuinka avustustyomme hedelmat ovat konkreettisesti nahtavissa (ISOT terveiset InkaRiikkaMiaHanna !!!) Viela suurempi kiitos , jos mahdollista, Basajjansolon tukijoille jotka ovat eri muodoissa olleet mukana mahdollistamassa toimintaamme! Ehka jo paljastettavissa, etta ollaan talla hetkella rekisteroitymis vaiheessa oman yhdistyksemme kanssa, ja paperit on vetamassa Suomessa! Elakoon MIREMBE RY ja sen tukijat! Taalla ollessa huomaa taas kuinka kauhea tarve taalla pain maailmaa on tukitoiminnalle, ja nyt kun rekisteroityminen menee lapi, jatkamme samaan malliin kuin aikaisemmin, joten mikaan ei luultavasti tule pahemmin muuttumaan. Ja mukava harrastushan tama on!

Huomenna menemme Umarun ja Adinanin kanssa syomaan ulos, silla on Adinanin 6 vuotis syntymapaiva. Taalla muuten surullisesti huomaa kuinka talous on mennyt huonompaan, ainakin Luweron ystavillamme on ahdinkoa useammassa kodissa, jota on kamala seurata. Kuitenkin on se pieni toivonpilke paremmasta huomisesta...

Terveiset taalta, missa voi oppia tanssimaan ja sheikkaamaan.. ja ehka myos jotain pienta itsestansa! Bye ja haleja, nyt nauttimaan elamasta!

Pakokauhua ja hyvasteja

Tanaan on vika kokonainen paiva Luwerossa. Tulee niin ikava tata kylaa, ja sen ihmisia. Nyt ollaan jo menty ympariinsa sanomassa hyvasteja, ihan kauheeta. Eilen oltiin tytsyjen entisilla naapureilla suomassa ja vaihtamassa osotteita. Tanaan mennaan illalla Master Rajabille goodbye dinnerille. Jotenkin ihan kummallinen olo oli tanaan koululla, kun jotenkin tuntuu et herkistyy joka valissa! Tekee ihan pahaa jattaa kaikki lapset, ja tietty varsinkin Umaru! Sen aiti lahetti mulle tosi kauniin kirjeen kyllakin, joka lammitti mielta, ja ma kirjoitin sille takaisin tanaan koulussa, ja umpalle oma kirje myos. Ja sit lapset oli jotenkin ihan extra villeja tanaan, varmaankin aavistaa etta ollaan huomenna lahdossa pois lopullisesti, ne meni ihan pitkin seinia! Silmat kostu kun yks mun lellikki lemppareista tuli yhtakkia halaamaan ja sanomaan kuiskaten; "you know, we are friends".

Tanaan UPA:n eli meijan jarjeston kaks tyontekijaa kavi kattomassa Basajjansoloa ja tekemassa projekti arviointia. Ihan hyvat keskustelut tuli, silla jarjesto on ollut vahan niin ja nain, ja sai puretuks asioita (josta kylla ollaan nuristu aikaisemminkin) mutta hieman kompaktimmassa muodossa. Noi vitsailee et ma tykkaan tinkia ja valittaa kaupoissa mut en ma kyl, mut tassa maassa on pakko valilla vaantaa rautalangasta etta alkaa tapahtumaan, joka on lahinna palvelus kohteelleen.

Lahto kauhistuttaa ja ahdistaa, mut kunhan Luweron hyvastit on ohitse, niin helpottaa toivottavasti hiukan. Ai niin pari iltaa sitten oli oikeesti vahan kauhun hetket kun meit seuras joku epavakaa ihminen himaan. Oli pimea ja se alko seuraamaan, ja otti silleen kovaa kadesta kiinni, mumisi jotain ihan kun transsissa, silleen kuiskaamalla. Me pistettiin vahan vauhtia jalkoihin mut se tuli ihan meijan pihalle asti, vaikka toisteltiin ettei saa tulla. Meijan naapurin seta pelasti meijat niiden olohuoneesta, jonne me luikittiin karkuun. Se meni pihalle, loysi sen friikin kurkkimasta ikkunoista, ja huusi sille lugandaks jotain joka sai sen lahtemaan karkuun. Mut loppu hyvin kaikki hyvin!

Tanaan pitaisi viela kerkee pakkailemaan, joka niiiiin vihoviimeinen askare mun listoilla, mut kaipa se on pakko. Sinansa helpottaa kun suurinosa vaatteista jaa luweroon, seka jotain muita jutskuja kuten lakanat, pyyhkeet ja sen semmoiset.. Juuh ja tanaan kaytiin lahjoittamassa vikat futispaidat ja pallot meijan laheiseen peruskouluun, Light of Lifeen. Mr. Kari oli kylla paivan suosituin ihminen varmasti silla kentalla, kun penskat kokeili paitoja ja palloja kiljuen riemusta. Kiitos tuesta viela kerran!! Valittiin se koulu, silla ollaan huomattu usein kun kavelty siita ohi, etta lapset pelailee palloa aamusta iltaan koulun pihalla, kirjaimellisesti auringonlaskuun asti, josta aina vilkuttelevat iloisesti ja huutelevat tervehdyksia. Veikkaan etta pelikin menee mukavammin jos pystyy pelata oikealla pallolla, banskupuun rungoista itsetehdyn pallon sijaan. Ja niiden poseeraukset kameralle oli ammattitasoa! :D

Pitaa rientaa, pakko varmaan pesta viela lakana, kun viikonlopun aikana on ilmestynyt sellanen kuvottava ruskea lantti, jonka alkuperasta ei ole tietoa. Voiks hiiret pissata tolleen. hmm. ehka parempi etta jaa mysteeriksi, koska nukuin siina jo kaksi yota. Niin oksettaa ottaa moskiitto verkko pois kun melko laski torakka on selallaan elossa kellimassa sen paalla. Valilla nakyy kun sen jalat liikkuu, mutta se ei paase kipittaa pois koska se on selallaan, eika olla uskallettu poistaa sita koska ollaan aika nynnyja. hyi ja kiva menna ehka kotiin sittenkin :D

Jonkin nakoisia loppusanoja varmaan viela viikonloppuna, jos muutamankin viela kerkeaisi! bye for noooooow.