Kylla on laiskottanut viimeisen viikon aikana! Ei ole juuri huvittanut edes kayda koneella, joka sinansa on useinmiten hauska lisaaktiviteetti paivaan. Tultiin just Mian kanssa syomasta, ja ollaan loydetty uusi tietokone, jossa netti, joten ei tarvitsisi kavella Kasanaan asti koneen perassa. Joten Mia lukee tossa vieressa kirjaa, (Tuulen Varjo, joka on lainassa Inkalta ja Riikalta jonka lukaisin tuossa ohessa ja pidin kovasti, suosittelen) ja venailee vuoroaan.

Kaytiin sunnuntaina meijan isannan tyttaren, vain 18 vuotiaan Esterin hautajaisissa. Tytto kuoli lauantai iltana ja ja jo seuraavana paivana oli parisataa paiset hautajaiset. Isanta toivoi etta mentaisi kanssa kunnioittamaan muistoa, vaikka me ei keretty haneen tutustuakaan, ja niin lahdimme matkaan pakulla muistopaikalle. Afrikkalaiset hautajaiset on pikkuisen erilaiset kuin Suomessa; kaikki kynnelle kykenevat liittyvat seuraan vaikkei menehtynyt valttamatta kovin laheinen olisi ollutkaan. Tarjolla oli ruokaa joka nautittiin pressuilla ulkona istuen ja halukkaan saivat menna katsomaan vainajaa, silla arkku pidetaan auki koko tapahtuman ajan. Emme tunteneet erityisesti intoa menna katsomaan tyttoparkaa, joten kunnioitimme hanen muistoaan hieman etaalta seurustellen muiden vieraiden kanssa. Taalla kuolema on lasna jatkuvasti, tuntuu etta lahes paivittain kuulee jokun menehtyneen, milloin mihinkin. Naapurin seta arveli ihmisten ugandassa elavan noin 43 vuotiaiksi. Tiedustelin onko luvussa mukana lapsikuolleisuus, mutta kertoi etta ei ole, ja saattaa olla aika lonkalta heitetty luku muutenkin. Arvelen sen kuitenkin antavan hieman kuvaa siita mika luku oikeasti mahtaa olla.

Mutta voih kun kirjoittelen masentavia! Etta valittyisi matkamme kepea ja iloinen tunnelma, joka yleinsa reissullemme vallitsee , kerrottakoon, etta olemme lahdossa paasiaiseksi Jinjaan! Braavoo ja jeee! Tytsyt on meita vastassa siella, ja mennaan paikalliseen dormiin yoksi. Jospa vaikka hieman juhlisi (huom! ekaa kertaa taalla ollessani!) kun on iloinen pyhakin tulossa... Hmm! Niiin ja kivion uutinen on etta kummipoika asia varmistui! Yay! Eli nyt voin sanoa (aidin tavattuani ja asiat selvitettyani) etta pojan nimi on Umaru, 7 vuotias hulivili Luwerosta (see the picture above) joka asuu melko lahella meita ja kay meijan koulussa tokaa luokkaa. Oikein suloinen poika jonka toivon saavan paremmat evaat tulevaisuuteen pienella sponsoroinnilla. Pitaa vain katsoa etten hemmottele sita liiaksi, silla muut lapset saattavat tulla kateelliseksi. Ostin sille koulupuvun ja uudet kengat, kirjoja ja kohta voisin kayda ostamassa kynia lisaksi. Niin ja koulumaksut sponsorit hoitaa myos, mutta se nyt ei paljoa tunnu suomalaisen kukkarosta.

Oiken positiivista on myos se etta ollaan saatu hyvaa vauhtia projektimme kayntiin koulussa!

Tuntuu etta tunnit loppuvat koululla ollessa kun tekisi mieli viela suunnitella. Onneksi on viela aikaa.

ps! damn oon yrittanyt latailla kuvia blogiin mutta ei meinaa millaan suostua onnistumaan. Tai sitten vika on kayttajassa, joka myos ehka mahdollista.

Terveisia kaikille! ja kirjoitellaan taas!