Paluu vuosi myohemmin Luweroon

Moikka! Kelasin laittaa lyhyen kuukauden pituisen reissuni aikana muutaman paivityksen tanne vanhaan blogiin, joka viime vuonna toimi mun ja Mian linkkina ulkomaailmaan ja samalla terapeuttisena keinona purkaa fiiliksia muillekin kuin toisillemme. Nyt reissukaverina on Liisa, joka seikkaillee ensi kerran mustassa Afrikassa! Ah autuutta, ja tata on odotettu! Ihan viimeisiin metreihin asti jannitin lentavatko koneet ja paasenko lahtemaan milloin minkakin syyn takia, en yleisesti pida itseani kauheana stressaajana mutta matka oli tarkea, kovasti odotettu ja toivottu... ja perille paastiin! Nyt takana nelja paivaa paahtavaa aurinkoa, vaikka laskeutuessamme Entebbeen oli hurja myrsky, kova jopa Ugandan mittakaavalla! Huokaisimme helpotuksesta perille paastyamme, niin siita etta paasemme karkuun hektista elamaa suomessa, kuin sita ettei kone laskeutunut nokka edella asfvalttiin. Ai joo, kaytiin jopa tulomatkalla Frankfurtissa syomassa ja olusilla kaupungilla, nice.

Kaikki on niin tuttua, etta ihmettelen olenko Suomessa olletkaan valissa. Siisteyden taso romahti saman tien ja aikamentaliteetti loytyi hyvin nopeasti! En tieda onko maa muuttunut, rakennuksia on tullut lisaa Nansanaan ja Kampalassa taas tervehtii samat kyltit kuin aikaisemmin. Ihmiset on yha ihania, ja ollut koskettavaa kuinka avosylin vanhat ystavat ja tutut ovat otaneet vastaan. Itku paasi kun lapsilauma kiljuen hysteerisesti juoksi vastaan Basajjansolon koululla, paluu Luweroon oli matkan paasyy ja ehdottomasti pahin kaipauksen aiheuttaja. Etsin pienista hurraavista lapsista erityisesti tuttua pikku boyta eli tietenkin Umaruani! Umaru loytyi luokasta, ujosti katsoen silmiin ja hymyillen.. Master Rajab tokaisi, etta Afrikkailainen rakkaus piilotettua.

Koululla meininki on samaa kuin aikaisemminkin, mutta kehitysta on tapahtunut roimasti! Uusia rakennuksia on tullut kaksi kappaletta, vaikkakin toinen niista viela keskenerainen. Kirjanpito on selkeampaa ja tuntuu etta on kuljettu pitka matka viime kerrasta. Ongelmia on, ja varmasti aina tulee olemaan, mutta on lammittavaa huomata, kuinka avustustyomme hedelmat ovat konkreettisesti nahtavissa (ISOT terveiset InkaRiikkaMiaHanna !!!) Viela suurempi kiitos , jos mahdollista, Basajjansolon tukijoille jotka ovat eri muodoissa olleet mukana mahdollistamassa toimintaamme! Ehka jo paljastettavissa, etta ollaan talla hetkella rekisteroitymis vaiheessa oman yhdistyksemme kanssa, ja paperit on vetamassa Suomessa! Elakoon MIREMBE RY ja sen tukijat! Taalla ollessa huomaa taas kuinka kauhea tarve taalla pain maailmaa on tukitoiminnalle, ja nyt kun rekisteroityminen menee lapi, jatkamme samaan malliin kuin aikaisemmin, joten mikaan ei luultavasti tule pahemmin muuttumaan. Ja mukava harrastushan tama on!

Huomenna menemme Umarun ja Adinanin kanssa syomaan ulos, silla on Adinanin 6 vuotis syntymapaiva. Taalla muuten surullisesti huomaa kuinka talous on mennyt huonompaan, ainakin Luweron ystavillamme on ahdinkoa useammassa kodissa, jota on kamala seurata. Kuitenkin on se pieni toivonpilke paremmasta huomisesta...

Terveiset taalta, missa voi oppia tanssimaan ja sheikkaamaan.. ja ehka myos jotain pienta itsestansa! Bye ja haleja, nyt nauttimaan elamasta!